Kaimani ja syyssielunsiskoni Kirjojen kamarista muisti minua haasteella. Kiitos, haaste ilahdutti suuresti! Olen melko hyvä vastaamaan haasteisiin, mutta huono lähettämään niitä eteenpäin. Nyt haastan (ketään erikseen nimeämättä) mukaan kaikki ne, jotka ovat jo hieman joulumielellä. Katjan kysymykset ovat niin hyviä, että niihin voivat joulumielisetkin vastata.
1. Jos olisit kirjallisuuden henkilöhahmo, kuka olisit? Saat myös perustella mutta ei ole pakko.
Olisin varmasti Elinor Dashwood. Olen aiemminkin kertonut, että siskoni ja minä olemme jossain määrin kuin Marianne ja Elinor: siskoni menee tunteella kaikkeen, minä toimin isosiskomaisen järkevästi. Tämä ei tietenkään - todellakaan! - tarkoita sitä, ettenkö kokisi hyvinkin suuria tunteita, mutta olen ehdottomasti jossain määrin pidättyväinen ja järkevä Elinor.
2. Mikä oli lapsuusaikojesi lempikirja? Tai mitkä, saat sanoa useammankin.
(Yhden valitseminen on usein kamalan vaikeaa.)
Valitseminen on vaikeaa, jos alan pohtia kaikkia lapsuuteni rakkaimpia lukukokemuksia. Lempikirja ylitse muiden oli ja on Astrid Lindgrenin Marikki - tai kaksi Marikki-kirjaa, Marikki ja Marikki ja Kesäkummun tuikku. Ruotsalainen huvilaidylli yhdistettynä vahvaan sosiaaliseen omatuntoon viehättää minua edelleen. Marikki opettaa paljon yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Lapsena olisin halunnut itselleni samanlaiset hiukset kuin Marikilla, nyt asuisin mielelläni nykyaikaistetussa Kesäkummussa - jos joku muu hoitaisi kaikki remonttihommat.
3. Kerro kolme kirjaa, jotka ovat jättäneet sinuun erityisen merkittävän jäljen.
Tämä on vaikea. Suurimman jäljen on jättänyt varmastikin Audrey Niffeneggerin sinänsä melko viihdyttävä lukuromaani Aikamatkustajan vaimo. Luin kirjan aikana jolloin toivuin yhdestä henkeäni uhanneesta tapahtumasta ja kirja oli osa omaa toipumisprosessiani. Sen vuoksi rakastan sitä kirjaa ja se on aina jonkinlainen sielukirjani. Mutta ne kaksi muuta, ai ai... Niitähän on vaikka kuinka! Mutta ehkäpä John Irvingin Kaikki isäni hotellit sen vuoksi, että se tutustutti minut Keltaiseen kirjastoon ja koukutti tarinankerronnallaan. Ja sitten - todella vaikeaa! - W.G. Sebaldin Austerlitz, jonka luin toissakesänä Münchenissä. Useista elämäntarinoista rakentuu eurooppalaisen mikrohistorian verkosto, romaani kantaa sivistystä, surua ja kokonaisen maanosan traumoja kauniisti. Sebaldin teksti avarataa mieltä.
4. Ja kolme kirjaa, joita et ole lukenut mutta jotka joskus haluaisit lukea.
Mihail Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan, jota moni on suositellut. Hilary Mantellin Susipalatsi, koska rakastan monia Isoon-Britanniaan liittyviä seikkoja ja kirjasta tehty tv-sarja oli kiinnostavalla tavalla unettava ja virkistävä. Kolmanneksi nostan Haruki Murakamin uusimman, koska Murakami nyt vaan kuuluu lukulistalleni.
5. Mikä on suomalainen suosikkiklassikkosi? Miksi?
No joo, saat sanoa tähänkin kolme. Jos tahdot.
Juhani Ahon Papin tytär ja sen jatkokirja Papin rouva. Miten komeasti Aho liittää luonnon ja tunnetilat yhteen, kuinka onnistuneesti hän kuvaa naisen sielunelämää! Aho saa nyt riittää, vaikka nyökyttelen täällä toki muihinkin suuntiin (erityisesti Minna Canthin).
6. Minkä kirjan voisit lukea loputtoman monta kertaa?
Nyt vastaan useammalla kirjalla! Joel Haahtelan tuotannon ja L.M. Montgomeryn Annat. Molempia olen lukenutkin osin jo joitakin kertoja ja molemmista saan jokaisella lukukerralla jotain uutta irti. Haahtelan tekstissä miellyttää melankolisuuden takana oleva lempeys, tietty yleiseurooppalaisuus ja irrallisuus vailla juurettomuutta. Montgomeryssa taas Annan kasvaminen: Annaan voin aina kiinnittyä, Annat ovat lohtukirjoja parhaimmillaan.
7. Kuvaile kirjamieltymyksiäsi kolmella sanalla.
Ilmavuus, melankolisuus, omaperäisyys. (Ilmavuus tekstissä, täytyy olla tilaa lukuhengittää; melankolisuus tunnelmana, mutta valoa kantaen; omaperäisyys on itsestäänselvyys, kirjasta on hyvä saada jotain uutta.)
8. Mitä kirjoista kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Rakasta harrastusta, bloggaaminen antaa paljon ja auttaa muistamaan luetut kirjat.
9. Onko sinulla kesken useampia kirjoja samaan kirjaan?
Kyllä, aina. On bussikirja, yöpöytäromaani, ääneen luettava lastenkirja, sohvalla selailtava fiilistelykirja ja näiden lisäksi tietenkin liuta työkirjoja.
10. Jos sinussa olisi kannet, millaiset ne olisivat?
Reunoilta sumuiset, mutta keskellä olisi terävyyttä.
11. Aiotko toivoa Joulupukilta kirjoja? (Ai liian aikaista kysyä tätä? Eikä ole. Maassa on jo monena aamuna ollut kuuraa.)
Koskaan ei ole liian aikaista kysyä. Vastakysymys: mikä joulu se sellainen olisi, ettei lahjaksi tulisi yhtää kirjaa? ;)
Jouluinen kysymys sopii hyvin tähän marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin. En nimittäin mahda luonteelleni mitään ja aion juuri aloittaa joulutorttujen leipomisen. Ensimmäiset joulutalvivalotkin koristavat jo yhtä omenapuuta. Tästä se alkaa, blogi saa toki olla marrasrauhassa vielä muutaman viikon: tulevalla viikolla koetan ehtiä esitellä täällä muutaman kirjan, joissa ollaan toisenlaisissa tunnelmissa.
P.S. Eikö Kansallisteatterin kulisseissa näytäkin kiehtovalta? Tätä haastevastausta kuvittavat tiistaina kännykällä ottamani kuvat. Pääsin Bloggariklubin mukana kurkistamaan teatterin näyttämöiden taakse, kuulin talon historiasta ja muun muassa Nummisuutareiden lavastuksesta ja puvustamisesta. Kiitos Bloggariklubin järjestäjille!
(Ai niin, Cision julkaisi lokakuun lopussa listan kymmenestä suosituimmasta kirjablogista. Lumiomppukin on mukana listalla: ilahduttavaa ja toisaalta häkellyttävääkin.)