Ella Kanninen: Ellan Toscana. Kyläelämää Italiassa
Tammi 2016
Kuvat: Ofer Amir
Ulkoasu: Satu Kontinen
208 sivua
Italiaan sijoittuva fiilistelykirja
Minun mielestäni Toscana tai oikeastaan koko Italia on sopiva sekoitus pysähtyneisyyttä ja arvaamatonta yllätyksellisyyttä. Juuri kun kiroan pikkukyläni paikallaan junnaavaa arkea, tapahtuu jotain - kuulen tarinan, tapaan ihmisen, luen uutisen tai joudun tilanteeseen - jonka myötä uskomukseni tai tähänastiset tietoni heittävät kuperkeikkaa. Italia pitää minut hereillä ja hyppysissään.
Tätä kirjoittaessani keittössämme tuoksuvat jauhelihakeitto ja kauralastut. Mieleni ei kuitenkaan ole arkisessa keskiviikossa, vaan Toscanan kumpuilevissa maisemissa, etenkin Fianon kylässä, jossa lukuisista TV-ohjelmista tuttu toimittaja Ella Kanninen perheensä kanssa asuu.
Kannisen tuore kirja, Ellan Toscana. Kyläelämää Italiassa on kauttaaltaan viehättävä. Toki se on perinteinen oman lajityyppinsä edustaja, jossa ulkomaille muuttanut suomalainen kertoo elämästään, luo nykyisen kotikylänsä asukkaista helliä karikatyyrejä, sirottelee joukkoon omakohtaisia kokemuksia sekä ruokaohjeita, ja kokonaisuus on tietenkin kuorrutettu viehättävillä valokuvilla. Tämä on toimiva konsepti ja Ella Kannisen kirjan kohdalla erityisen toimiva: kokonaisuus houkuttelee sukeltamaan Toscanaan ja toscanalaisuuteen.
Kanninen kertoo Toscanastaan eloisasti, suloinen pilke silmäkulmassaan. Kun hän kertoo liikuttuvansa suven ensimmäisistä tulikärpäsistä, lukijakin liikuttuu. Minä ainakin. Tai kun puskaradio - passare la parola - kertoo parhaimmat ravintolat, voi oikeasti tuntea olevansa tervetullut. Ja kun Kanninen nimeää yhden lukunsa "Oliiviöljyllä on väliä", voin vain hymähdellä. Olen näet kerran olla mukana illanvietossa, jossa eri paikkakunnilta, mutta samasta maakunnasta kotoisin olevat italialaiset alkoivat väitellä siitä, millaista on paras oliiviöljy ja mistä se mahtaa tulla. Me, muutama suomalainen ja kaksi hollantilaista, pyörittelimme päätämme.
Ellan Toscana on paitsi mukavasti kirjoitettu, myös kauniisti kuvitettu. Valokuvaaja Ofer Amir on vanginnut linssinsä läpi pehmeää valoa, värejä, hymyjä, maisemia ja yksityiskohtaisia ruokakuvia: miten kaunis voi esimerkiksi artisokan latva olla. Miten pehmeää valo Toscanan kukkuloilla. Satu Kontisen suunnittelema ulkoasu tekee teksteistä ja kuvista sujuvan kokonaisuuden.
Ja tietenkin teos innostaa monin tavoin. Se herättelee matkakuumetta ja houkuttelee ennen kaikkea kokkaamaan. Kirjan ruokaohjeissa on tuttua ja uutta bruschettasta tiramisuun ja kurpitsankukkarisotosta livornolaisittain valmistettuihin sinisimpukoihin. Kanninen pohjustaa ohjeita hauskasti, ikään kuin tempaa lukijansa osaksi omaa tuttavapiiriään ja näiltä saatuja ohjeita. Itse aion jo tulevana viikonloppuna kokeilla yksinkertaista, mutta klassista tomaattikeittoa, toisaalta vuohenjuusto-parsabruschetta voisi sekin upota omaan ruokamakuuni täydellisesti... Auringossa kypsyneet tomaatit ja lasissa oleva voimakas ja mausteinen chianti melkein tuoksuvat lukijan nenässä, vaikka edessä olisikin vain kupillinen suodatinkahvia - tai sitä iänikuista jauhelihakeittoa.
Äitini kysyi taannoin meillä ollessaan, näenkö vielä vuosien jälkeen tämän kaiken kauneuden ympärilläni. Hankalapa tähän on turtua. Voin kuvitella! Kauniita kuvia, mukavia tarinoita, arkea ja juhlaa, herkullista ruokaa ja sympaattinen ote. Mitä muuta voi tunnelmalliselta elämänmenoa ja käytännön vinkkejä kertovalta teokselta odottaa?
Jos joku kirja saa aikaan matkakuumeen ihmeelliseen, maagiseenkin Keski-Italiaan, niin juuri Ellan Toscana.
---
P.S. Lukemisen aikana ja nyt sen jälkeenkin mieleni on kaivannut Italiaan: Toscanaan, totta kai, mutta ennen kaikkea maakunnan naapuriin Emilia-Romagnaan ja sen isoimpaan kaupunkiin Bolognaan. Syyn Bolognan-kaipuuseeni löydette täältä.