Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja
Tammi 2015, Keltainen kirjasto
El viajero del siglo 2009
Suomentanut Tarja Härkönen
Kansi Eevaliina Rusanen
608 sivua
Kustantamosta
Argentiinalais-eurooppalainen romaani
Oliko Wandernburg yhä sama paikka? Vai muuttuiko se koko ajan toisennäköiseksi sen lisäksi että se vaivihkaa siirtyi paikasta toiseen? Oliko sillä jokin tietty ulkomuoto vai oliko se pikemminkin puuttuva tila, eräänlainen valkoinen läiskä kartalla? Voivatko nuo paljaat, vilkkaat ja valoisat kadut olla samoja jotka vielä kuukausi tai pari sitten olivat äänettömiä, kylmiä ja synkkiä?
1800-luvun alkupuolella Eurooppa on monenlaisen uuden kynnyksellä: höyryjunat kulkevat, kirjallisuudessa on erilaisia virtauksia, keskustelu salongeissa vilkasta. Varsin vilkasta keskustelu on myös Wandernburgissa, jonne salaperäinen matkamies Hans saapuu aikeenaan viettää kaupungissa vain yksi yö. Vuorokausi vaihtuu toiseksi, kolmanneksi, viikoiksi, kuukausiksi ja Hans vain viipyy Wandernburgissa. Hän tutustuu kaupunkilaisiin, joista läheisimmäksi muodostuvat viisas posetiivari, espanjalainen kauppias Álvaro ja Sophie, porvarisperheen vapaamielinen tytär. Sophien salongissa käydään kiihkeitäkin keskusteluja. Mutta mikä on sallittua ja mitä kaikkea Wandernburgissa tapahtuukaan?
Andrés Neumanin romaania Vuosisadan matkustaja voisi tapahtuma-ajankohdastaan huolimatta luonnehtia nykyaikaiseksi suurromaaniksi. Se on sekä juoni- että ajatusromaani, jossa oppinut keskustelu kohtaa tarinallisia koukkuja. Toki se on myös mitaltaan laaja. Lukija ei saa olla hajamielinen, jos ja kun haluaa pysytellä kärryillä niin salongin keskusteluissa kuin Wandernburgin kujilla; Kaupungin kadut ja rakennukset kun näyttävät vaihtavat öisin paikkaa ja paikallisetkin saattavat kotikulmillaan joutua eksyksiin.
Neuman on mahduttanu romaaniinsa paljon: 1800-luvun alun keksinnöt, aatteet ja kirjallisuus avautuvat lukijalle kuin kaleidoskooppinen teatteriesitys. Esirippu nousee, koittaa uusi keskustelu, sen seurauksena myös monenlaisia tapahtumia, erotiikkaa ja salaperäisyyttäkin. Romaanin innostavin anti kiehtovan tunnelman ohella ovat ehdottomasti keskustelut. Ja millaisia ne ovatkaan! Vastakkaisia näkemyksiä omaavien keskustelijoiden vilkas ajatustenvaihto poukkoilee Euroopan ytimen yhtenäisyydestä retoriikan heiluriin.
Vaikka Vuosisadan matkustaja sijoittuu liki kahdensadan vuoden taakse, on Neumanin vuonna 2009 kirjoittama romaani tietenkin postmoderni: ihmiset ovat alati kiireisempiä, matkustamisen sijasta jonnekin saavutaan; pyhänvietot ovat uskonnollisuuden naamion taakse kätkeytyviä maallisia juhlia. Omassa ajassaan elävä lukija voi tehdä tulkintoja vaikkapa Euroopan unionista. Poliittinen kannanotto on myös Hansin pitämä fryygialaismyssy, Ranskan vallankumouksen eräs symboli. Aivan varauksetta wandernburglaiset eivät Hansiin suhtaudukaan. Viisauksiakin, mutta onneksi vailla coelhomaista filosofointia, kirjassa on: onni löytyy omien ajatusten lennosta, siitä että avaa silmänsä.
Minulle kävi kyllä samoin kuin (oletukseni mukaan) Ompulle siinä mielessä, että vaikka heti alussa tunnistin romaanin hienouden, pääsin romaaniin sisälle vasta ajan kanssa: koin ensin ulkopuolisuutta, vaikka viehätyin oikeastaan kaikesta. Vaikka Neuman kuvaa aatesuuntausten, kirjallisuuden ja politiikan ohella myös intohimoa, kertoo hän kaikesta kuin linssin läpi: päähenkilöiden mielenliikkeitä on vaikea tavoittaa. Ehkä niin on tarkoituskin. Siksi totean, että jos olisin elänyt salonkikeskustelujen aikaa, olisin luultavasti aluksi seurannut keskustelua hiljaa, mutta pikkuhiljaa tempautunut keskusteluun, kenties väittelyynkin. Suurella innolla, totta kai.
Kokonaisuus onkin nautittavaa luettavaa. Vuosisadan matkustaja on niitä romaaneja, jotka palkitsevat lukijansa. Neumanin kerronta sekä vetää että kieppuu: Wandernburg on koko ajan hieman sijoiltaan, keskustelut polveilevat yleisestä yksityiseen, eroottinen halu sekoittuu kirjallisuuteen ja ihanteisiin. 1800-luvun alkupuoliskon moderni on raikasta.
Vuosisadan matkustaja ansaitsee paikkansa Keltaisessa kirjastossa. Se on tarinallinen sivistysromaani, upea matka jonnekin eurooppalaisuuden ytimeen.
-
Ompun lisäksi Ulla ja Kaisa Reetta ovat käyneet kirjallisessa Wandernburgissa.