Jonathan Franzen: Purity
Siltala 2015
Suomentanut Raimo Salminen
Kansi Jonathan Pelham
600 sivua
Arvostelukappale
Yhdysvaltalainen romaani
Äiti nojautui äkisti takaisin tuoliinsa ja käänsi taas katseensa tyhjään ikkunaan. "Olet oikeassa", hän sanoi. "En tosiaan kerro mitään millä olisi merkitystä. Minulla on omat syyni, mutta niin se on."
"Sitten saat jättää minut rauhaan. Ei sinulla ole mitään oikeuksia minun suhteeni."
"Minulla on oikeus rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa".
"Eikä ole!" Pip parkaisi. "Ei ole! Ei ole!"
Pip Tyler on 24-vuotias nainen, joka vihaa oikeaa nimeään Purity ja jolla on taakkanaan 130 000 dollarin suuruinen opintolaina. Pipillä ei ole mitään tietoa isästään ja suhde äitiinkin on ongelmallinen osin äidistä johtuen. Pip asuu anarkistien valtaamassa talossa, jossa hän kohtaa saksalaisia rauhanliikeaktivisteja ja matkustaa Kolumbiaan. Kolumbiassa Sunlight-projektin johtajalla, entisellä itäsaksalaisella Andreas Wolfilla on karismaa ja taito paljastaa maailmanpoliittisia salaisuuksia Julian Assangen tapaan. Tom Aberrant on Denver Independent -lehden toimittaja, joka on naimisissa alaisensa toimittaja Leila Heloun kanssa. Jokaisen mainitun henkilön elämänpolut kohtaavat idealismin, salaisuuksien ja yhteiskunnallisten kipukohtien risteytyessä.
Jonathan Franzenin Purity on kirjailijalle tyypillinen yhteiskunnallinen runsaudensarvi. Se on runsas kooltaan, siinä on useita keskeishenkilöitä (useita muitakin kuin mainitsemani), sen tapahtumapaikat yltävät Itä-Saksasta Kaliforniaan ja Kolumbiaan, se kulkee nykyhetkestä taaksepäin ja takaisin nykyisyyteen, temaattisesti siinä on ajankohtaisia ja lähihistoriallisia kysymyksiä, perheiden ja sukujen ongelmia, sukupuolisuutta ja tietenkin Purityn - niin henkilöhahmon kuin romaanin - nimen aikaansaamia kysymyksiä. Kaikki on tietenkin kirjoitettu fiksuja lukijoita miellyttäväksi lukupaketiksi. Huh!
Franzenin kohdalla huh-huudahduksen voi unohtaa ainakin siinä mielessä, että Purity vetää mukaansa. Se on monenlaisia käänteitä sisältävä juoniromaani, jonka näkökulmat vaihtelevat kertojan mukaan. Purityssa on selkeämpi juoni kuin vaikkapa joitakin vuosia sitten ilmestyneessä, sinänsä paremmassa Vapaudessa, ja lukijan koukuttuminen on kuta kuinkin taattua.
Maailmalla Purity on saanut enimmäkseen kehuvia, muttei suinkaan ristiriidattomia arvioita. Franzenia on kehuttu sujuvaksi ja älykkääksi kirjoittajaksi, mutta Purityn naiskuvaa on moitittu tylsäksi ja stereotyyppiseksi. Luin kirjan tietoisena näistä arvioista ja tietenkin ne osuvat oikeaan, mutta vain osin. Nimittäin myös Purityn miehet ovat melkoisia - noh, nyt tätä sanaa voi kerrankin käyttää - runkkareita eikä Franzen kuvaile heitäkään kovin mairittelevasti. Ohuita Franzenin romaanin päähenkilöt eivät ole, vaan pikemminkin kompleksisia ja ongelmissaan moniulotteisia. Franzen kuvaa taidokkaasti ihmisten pyristelyä niin omien halujensa ja toiveidensa kuin ulkopuolisten vaikutteiden määräämien olosuhteiden aallokossa.
Puritya voisi luonnehtia yhteiskunnalliseksi älykkösaippuaksi, niin kiemuraisia sen juonenkäänteet ovat. Purityssa on melkoinen tarina, joka leviää romaaniin yhteen teemaan sopivasti verkostomaiseksi osaksi kaikkien henkilöhahmojen elämää. Monipaikkaisuuskin toimii pääsääntöisesti hyvin. Eikä Franzen olisi Franzen, jos hän ei viittailisi ja paikoin leikittelisi eri suuntiin. Viittaus Dickensin Suuriin odotuksiin olisi miltei tarpeetonta nostaa esille, ellei Franzen itse osoittelisi sitä suorastaan sormella: Pipiä kohtaan on suuria odotuksia. Yhtä ironisesti, ja ehkä itsekorosteisesti romaanissa replikoidaan, että on kirjallisia Jonathaneja maanvaivaksi asti. Lukija huvittuu, ehkä kuivasti, mutta väistämättä - ja toisin paikoin lukija pakahtuu, hyvällä tavalla.
Purity on laatutyötä. Se on kieltämättä (ehkä tarkoituksellisenkin) itsetietoinen ja siinä on omat juonelliset kiemuransa. Mutta se on loistavasti kirjoitettu ja hyvin suomennettu teos: Purity on nautittavaa luettavaa: älyllinen juoniromaani, joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka.