Sofia Kilpikivi: Maratonmimmi. Askelmerkit sohvalta maaliin
Tammi 2016
Kansi Suvi Segercrantz, kannen kuvat Raisa Kyllikki Ranta
192 sivua
Kotimainen urheiluopas
Koska en ole koskaan lukenut kirjaa siitä, millaista on kaivaa itsensä sohvatyynyjen välistä maratonin starttiviivalle ja miten se tehdään ilman minkäänlaista liikunnallista taustaa tai lahjakkuutta, päätin korjata tilanteen itse. Juoksemiseen liittyy paljon lähes myyttisiä käsityksiä mielenhallinnasta ja fyysisistä kyvyistä. Tässä kirjassa haluan kumota näitä käsityksiä ja aion paljastaa, miten ihan jokainen voi juosta. Jopa maratonin. Myös sinä.
Ensialkuun: Minä en ole maratonmimmi enkä edes (ehkä...) haaveile maratonin juoksemisesta. Kammoan joukkotapahtumia, joten en haikaile edes Naisten kympille. Mutta: Minä rakastan hölkkäämistä. En ole aina rakastanut. Koululiikunnassa minut valittiin pesäpallojoukkueeseen aina toiseksi viimeisenä, juostessa suuhun tuli veren maku ja hengästytti. Vasta kolmekymppisenä aloin tehdä hitaita, mutta pitkä juoksulenkkejä ja nauttia niistä. Nykyisin hölkyttelen omaksi ilokseni sellaisia 4-10 kilometrin mittaisia matkoja joitakin kertoja viikossa. Kaipaan omaa aikaa, raikasta ilmaa, ja tietenkin haluan kohottaa kuntoani, saada vastapainoa tietokoneella istumiselle. Saan itseni ulos aika helposti, mutta joskus iskee motivaatio-ongelmia ja silloin sohva ja suklaalevy houkuttavat.
Mistä intoa ja potkua lenkille silloin kun tulee sohvafiilis? Sohvafiiliskin on joskus hyvästä ja jos suklaa maistuu, niin ehkä se tulee tarpeeseen. Mutta toisinaan kaipaa jonkinlaista kirittäjää ja inspiraation lähdettä. Liisan bloggaus toi tietooni Sofia Kilpikiven kirjan Maratonmimmi ja tutustutti myös Kilpikiven mainioon Fitness Führer -blogiin, jossa urheillaan tosissaan, muttei ryppyotsaisesti, vaan nautinnoille (etenkin oluelle) annetaan oma sijansa.
Maratonmimmi on juoksuopas Kilpikiven blogin henkeen. Se on hauskalukuinen ja innostava, ja Kilpikivi heittää oman persoonsa peliin valloittavalla tavalla. Eniten kirja antaa varmasti aloitteleville juoksijoille, niille jotka pelkäävät juoksemisen olevan kamalaa, mutta joita juokseminen kuitenkin kiinnostaa. Juoksua jonkun verran jo harrastavat saavat hekin teoksesta paljon irti, sillä kirjassa on konkreettisia vinkkejä harrastuksen kehittämiseen ja syventämiseen – sieltä sohvanpohjalta maratonille saakka, useille maratoneille!
Jos juoksukonkarit eivät varsinaisia uusia ohjeita Maratonmimmistä saakaan, koukuttanee kirja raikas ote heidätkin. Ainakin voi valahtaa iloiseen nostalgiaan, sillä jokainen on aloittanut joskus. Itsekin muistelen hymähdellen niitä rumia tuulipuvunhousuja, jotka ensimmäisille lenkeilleni puin. Tämän tähden esimerkiksi kokonainen luku otsikolla "Juoksijan vaatekaappi eli miten näyttää hyvältä" ilahduttaa. Ja kukapa ei voisi nyökytellä tälle: Sanon tämän suoraan. Lenkkarien ostaminen hirveää. Se on! Näkökulmia tähän on tietysti yhtä monta kuin on lukijaakin, mutta joskus urheilukaupassa tulee niin vieras olo. Ja mistä sen tietää, onko oma askel neutraali, pronatoiva vai supinoiva. Maratonmimmi antaa hyviä vinkkejä, miten sen voi selvittää.
Maratonmimmissä painavaa ja kevyttä asiaa on sopivassa suhteessa. On konkretiaa, esimerkiksi mikä ero on 5 km:n juoksuun ja maratoniin valmistautumisessa; On tarkituslista niille, joiden mielestä juoksu on aika hirveää; Ja on myös vinkkejä maratoninkestävistä meikeistä.
Jos juoksukonkarit eivät varsinaisia uusia ohjeita Maratonmimmistä saakaan, koukuttanee kirja raikas ote heidätkin. Ainakin voi valahtaa iloiseen nostalgiaan, sillä jokainen on aloittanut joskus. Itsekin muistelen hymähdellen niitä rumia tuulipuvunhousuja, jotka ensimmäisille lenkeilleni puin. Tämän tähden esimerkiksi kokonainen luku otsikolla "Juoksijan vaatekaappi eli miten näyttää hyvältä" ilahduttaa. Ja kukapa ei voisi nyökytellä tälle: Sanon tämän suoraan. Lenkkarien ostaminen hirveää. Se on! Näkökulmia tähän on tietysti yhtä monta kuin on lukijaakin, mutta joskus urheilukaupassa tulee niin vieras olo. Ja mistä sen tietää, onko oma askel neutraali, pronatoiva vai supinoiva. Maratonmimmi antaa hyviä vinkkejä, miten sen voi selvittää.
Maratonmimmissä painavaa ja kevyttä asiaa on sopivassa suhteessa. On konkretiaa, esimerkiksi mikä ero on 5 km:n juoksuun ja maratoniin valmistautumisessa; On tarkituslista niille, joiden mielestä juoksu on aika hirveää; Ja on myös vinkkejä maratoninkestävistä meikeistä.
Mukavasti jutusteleva kirjoitustyyli tekee kokonaisuudesta raikkaan. Kirjoittajaan on myös helppo samastua, sillä Kilpikivi itsekin viettää aikaa mieluiten makuuasennossa syöden ja lukien. Hän pitää syömisestä, oluesta ja nukkumisesta. Kukapa ei (tai ok, minä en juo olutta, mutta valkoviinilasillinen maistuu toki). Maratonmimmi vakuuttaa, että sohvaperunasta voi tuolla maratoonari (mutta tahdonvoimaa se vaatii!). Kirjan tärkein pointti lie se, että jokainen voi nauttia juoksemisesta. Ainoa edellytys on, että juoksu kiinnostaa jonkin verran. Senkin Kilpikivi fiksusti huomioi, että jos juokseminen ei millään innosta, niin laji voi olla väärä. Aina löytyy jotain muuta.
Maratonmimmi-kirja osoittaa, että juokseminen on aika helppoa ja mukavaa. Ja mikä tärkeintä, jokainen joka juoksee, vaikka sitten puuskuttaen sata metriä tai kokonaisen maratonin, voi kutsua itseään juoksijaksi.
Niin – ja vaikka en haaveile maratonin juoksemisesta, niin ehkä kuitenkin puolikkaan... Mistä sitä koskaan tietää? Kilpikiven kirja on omiaan nostattamaan intoa, lisäämään haaveilun määrää ja laittamaan lenkkarit jalkaan. Sitten sitä onkin kohta jo ulkona eikä lenkin jälkeen harmita tippaakaan.
--
Myös juoksublogia pitävä Jonna on kirjoittanut Maratonmimmistä.